Pacific des Îles
170cm korkea ruunikko hollanninpuoliveriori, VH17-012-0001 syntynyt 01.12.2016 (ikä), kasv. & om. Lea H. (VRL-11523) kilpailee kouluratsastuksen porrastetuissa kilpailuissa tasolle Grand Prix (vt. 10) |
virtuaalihevonen / kuvat © Gestüt Tannenhof -- luonne © omistaja
Pacific des Îles on komea, näyttävä ori komeista vanhemmista. Pacificin isä sai jo ulkonäöllään silmät ihan sydämille, kun näin sen jalostusilmoituksen. Ankalle olinkin suunnitellut jo seuraavaa varsaa, ja tässä oli mahtava tilaisuus poiketa kaikista periaatteistani, ja astuttaa trakehner jollain muulla kuin trakehnerilla. Pacific ei kyllä ole tähän mennessä kertaakaan saanut omistajaansa katumaan jalostussuunnitelmistaan poikkeamista.
Emältään Pacific, tai lyhyemmin myös Pilkki (mistä lienee sekin lempinimi tullut ?), on selvästi perinyt lempeät silmät lempeine katseineen. Tämä onkin usein koitunut kohtalokseni, sillä ori on ihan mahdoton kerjäämään lisää herkkuja ja rapsutuksia – sellainen nössö mammanpoika kun se tahtoo hirveän usein olla. Ne ovat niitä tilanteita, kun Pilkkiä ei uskoisi GP-tason kouluratsuksi; yleensä niiden luulisi olevan hyväkäytöksisiä, mutta Pacific on enemmänkin viisivuotias lapsi, kuin ylväs ori. Siinä tuleekin sitten kiire näyttää ylväältä ja edustavalta, kun neitiseuraa on lähettyvillä. Orin silmistä voi nähdä jopa hetkellisen paniikin, kun se ei tunne olevansa tarpeeksi edustavan näköinen.
Niinhän sitä sanotaan, että hevosen ja omistajan välillä pitäisi olla tietynlainen luottamusside. Pacific on sen verran pelkuri, että siihen uskaltaa nyt luottaa melkein missä asiassa tahansa. Vähän kun sille ärähtää sopivalla äänenpainolla ja tarpeeksi vihaisella katseella, perääntyy se häntä jalkojen välissä karsinan takanurkkaan. Niinpä se saakin yleensä hoidettaessa olla ihan vapaana karsinan ovi auki, mutta käytävällä sen olen laittanut aina kiinni, ettei nyt vaan sattuisi tuhoamaan loppujakin harjojaan. Pisteet menevät orille kyllä järjettömän kärsivällisestä ja hyvästä käyttäytymisestä pestessä, kengitettäessä ja eläinlääkärin tarkistuksissa. Uskaltaisin jopa sanoa, että ikinä ei orin kanssa ole ollut näissä tilanteissa suurempia ongelmia. On Pacificilläkin päiviä, jolloin sillä on ylimääräistä höttöenergiaa, eikä kärsivällisyys riitä normaaliin tapaan.
Pacific on aina ihanan innokkaana lähtemässä töihin, ja on aina menossa heti, kun satulavyö ollaan saatu kiinni. Alkuun on hyvä ottaa alkukäynneissä jo isompi vaihde päälle ja laittaa ori kävelemään reippaasti, jolloin se vetreytyy nopeammin eikä välttämättä ole niin tahmea. Pilkki omaa hyvin suuret, ilmavat askeleet, jotka ori kyllä osaa koota nätisti, jos ratsastaja osaa pyytää. Isojen askelien kanssa saakin olla tarkkana, ettei vauhti kasva liian kovaksi, jolloin kaikki menee hutiloinniksi. Energistä Pacificiä saa olla varsinkin alussa pidättelemässä tiuhaan tahtiin – muuten saattaa käydä niin, että isoaskeliselta orilta loppuu tila kesken.
Pohkeen ja ohjan välissä sekä sopivasti koottuna Pacific on erittäin komea ja mukava pakkaus, joka toimii hyvin istunta- ja pohjeavuilla. Mitä vähemmän joutuu ohjaa käyttämään, sitä paremmaksi ori vain muuttuu. Suurin kompastuskivi Pacificille on piruetit ja piaffe, joissa se joutuu tekemään liikettä lähes paikallaan. Eteenpäinpyrkivälle orille tämä tahtoo olla aina yhtä haastavaa, ja niitä pitääkin säännöllisesti treenata.
Toisin kuin kotona turvallisella ja tutulla kentällä, maastossa ja kilpailupaikalla Pacific valpastuu. Tutut maastoreitit sujuvat useimmiten ongelmitta, vaikka uskaltaisikin lähteä ihan yksikseen. Tuntemattomia polkuja ori saattaa hieman jännittää, ja kovan äänen kuullessaan se vähintäänkin hyppää pari metriä sivuun. Kilpailupaikalla on valitettavasti vähän sama juttu. Maastakäsin ori on aika piece of cake, vaikkakin koviin ääniin ja pelottaviin, luonnottomasti liikkuviin asioihin se saattaa reagoida. Ratsailta Pacific on paljon räjähdysherkempi, mutta kun sen laittaa verryttelyssä töihin ja antaa keskittymisen aihetta, muovautuu siitä nopeasti taas oma itsensä.
Emältään Pacific, tai lyhyemmin myös Pilkki (mistä lienee sekin lempinimi tullut ?), on selvästi perinyt lempeät silmät lempeine katseineen. Tämä onkin usein koitunut kohtalokseni, sillä ori on ihan mahdoton kerjäämään lisää herkkuja ja rapsutuksia – sellainen nössö mammanpoika kun se tahtoo hirveän usein olla. Ne ovat niitä tilanteita, kun Pilkkiä ei uskoisi GP-tason kouluratsuksi; yleensä niiden luulisi olevan hyväkäytöksisiä, mutta Pacific on enemmänkin viisivuotias lapsi, kuin ylväs ori. Siinä tuleekin sitten kiire näyttää ylväältä ja edustavalta, kun neitiseuraa on lähettyvillä. Orin silmistä voi nähdä jopa hetkellisen paniikin, kun se ei tunne olevansa tarpeeksi edustavan näköinen.
Niinhän sitä sanotaan, että hevosen ja omistajan välillä pitäisi olla tietynlainen luottamusside. Pacific on sen verran pelkuri, että siihen uskaltaa nyt luottaa melkein missä asiassa tahansa. Vähän kun sille ärähtää sopivalla äänenpainolla ja tarpeeksi vihaisella katseella, perääntyy se häntä jalkojen välissä karsinan takanurkkaan. Niinpä se saakin yleensä hoidettaessa olla ihan vapaana karsinan ovi auki, mutta käytävällä sen olen laittanut aina kiinni, ettei nyt vaan sattuisi tuhoamaan loppujakin harjojaan. Pisteet menevät orille kyllä järjettömän kärsivällisestä ja hyvästä käyttäytymisestä pestessä, kengitettäessä ja eläinlääkärin tarkistuksissa. Uskaltaisin jopa sanoa, että ikinä ei orin kanssa ole ollut näissä tilanteissa suurempia ongelmia. On Pacificilläkin päiviä, jolloin sillä on ylimääräistä höttöenergiaa, eikä kärsivällisyys riitä normaaliin tapaan.
Pacific on aina ihanan innokkaana lähtemässä töihin, ja on aina menossa heti, kun satulavyö ollaan saatu kiinni. Alkuun on hyvä ottaa alkukäynneissä jo isompi vaihde päälle ja laittaa ori kävelemään reippaasti, jolloin se vetreytyy nopeammin eikä välttämättä ole niin tahmea. Pilkki omaa hyvin suuret, ilmavat askeleet, jotka ori kyllä osaa koota nätisti, jos ratsastaja osaa pyytää. Isojen askelien kanssa saakin olla tarkkana, ettei vauhti kasva liian kovaksi, jolloin kaikki menee hutiloinniksi. Energistä Pacificiä saa olla varsinkin alussa pidättelemässä tiuhaan tahtiin – muuten saattaa käydä niin, että isoaskeliselta orilta loppuu tila kesken.
Pohkeen ja ohjan välissä sekä sopivasti koottuna Pacific on erittäin komea ja mukava pakkaus, joka toimii hyvin istunta- ja pohjeavuilla. Mitä vähemmän joutuu ohjaa käyttämään, sitä paremmaksi ori vain muuttuu. Suurin kompastuskivi Pacificille on piruetit ja piaffe, joissa se joutuu tekemään liikettä lähes paikallaan. Eteenpäinpyrkivälle orille tämä tahtoo olla aina yhtä haastavaa, ja niitä pitääkin säännöllisesti treenata.
Toisin kuin kotona turvallisella ja tutulla kentällä, maastossa ja kilpailupaikalla Pacific valpastuu. Tutut maastoreitit sujuvat useimmiten ongelmitta, vaikka uskaltaisikin lähteä ihan yksikseen. Tuntemattomia polkuja ori saattaa hieman jännittää, ja kovan äänen kuullessaan se vähintäänkin hyppää pari metriä sivuun. Kilpailupaikalla on valitettavasti vähän sama juttu. Maastakäsin ori on aika piece of cake, vaikkakin koviin ääniin ja pelottaviin, luonnottomasti liikkuviin asioihin se saattaa reagoida. Ratsailta Pacific on paljon räjähdysherkempi, mutta kun sen laittaa verryttelyssä töihin ja antaa keskittymisen aihetta, muovautuu siitä nopeasti taas oma itsensä.
isä Jimmy Choo KWPN rt 165cm |
ii. Guinness KWPN rt 165cm |
iii. Starzewski |
iie. Melisende | ie. C Vidya KWPN km 167cm |
iei. Aeron |
iee. Vincenza | ||
emä Atlantika TRAK trn 163cm KTK-II, Bronze Premium |
ei. Walther TRAK m 175cm |
eii. Vivaldo von Weiss |
eie. Wolfie | ee. Armandina TRAK rn 163cm |
eei. Filip v. Bauwalt |
eee. Dorthause Aloise |